Kirjoitin tänne viimeksi näköjään tasan kuukausi sitten. Neulekriisi on alkanut pikkuhiljaa purkautua, ja olen saanut aikaan puolitoista lapasparia. Siskonen iski pari kuukautta sitten lankakassin käteeni ja tilasi lapsilleen villahousut ja pipon. Villahousuohjetta ei sitten koskaan löytynyt, ja tilaus muuttui villatakiksi ja pipoksi. Pipon aloitin jo kerran, mutta pitkälle puikot eivät ehtineet pötkiä. Yritän saada aloitettua projektin uudestaan omien lapasten valmistuttua.

Olen innoissani tekeilläolevista Karahka-lapasista. Ohjeen lankaa (Hjertegarnin Merino Silkiä) ei ollut enää saatavilla, joten ostin saman valmistajan Exclusive Alpakkaa. Väittää olevansa luomuvärjättyä. Ihanaa se joka tapauksessa on! Toinen lapanen on valmis, toinen on päässyt resoriin asti.

Tässä välissä Helsingin Oulunkylässä on ehtinyt avautua Lankamaailma Nordia. Kävin siellä ja petyin siellä. En löytänyt mitään pakkosaada-lankaa, mutta tuo Hjertegarnin alpakka on kyllä tosi kivaa. Sekin kävi ilmi vasta, kun olin alkanut jo neuloa. Olenkin nykyään vähän avoimempi myös ihan "tavallisenoloisille" langoille; mikä tahansa lanka (paitsi tekokuituiset...) voi näyttää kauniilta.

ELMA-messut olivat myös pienoinen pettymys. Silmäniloa ja mielenliikutetta siellä kyllä riitti (kauniita, mahtavia, inspiroivia käsitöitä kaiken maailman materiaaleista), mutta lankavalikoimat eivät olleet hirveän vakuuttavat. Lisäksi Messukeskukseen oli työnnetty "Tehotuotantomessut". Eläinhallissa lampaita ja alpakoita katsellessa tuli taas kerran mieleen, miksen osaa mieltää villateollisuutta yhtä järkyttäväksi riistotuotannoksi kuin liha- ja maitotuoteteollisuutta. Ja vaikka se sellaiseksi paljastuisikin, vaikuttaisiko se neulomisharrastukseeni?