Etikkaa sielulle mutta helpotus lammaksille ynnä muille karvakasoille. Olen nyt taas kerran mietiskellyt villan eettisyyttä, ja tullut siihen tulokseen, että minun pitäisi ihan oikeasti yrittää jatkossa käyttää enemmän kasviperäisiä kuituja neulomisessa. Pontta sain Härkäpavun kirjoituksesta. Olin tietoinen villantuotannon epäeettisyydestä, mutta sulkenut silmäni, tai ainakin (kyseenalaisesti) yritellyt perustella valintaani: kun en käytä ruokavaliossani mitään eläinperäistä, niin voin sitten neulomisharrastuksessa kuitenkin niin tehdä. Kuin se olisi jotenkin pienempi paha.

En ole nytkään vannomassa villattomuusvalaa, mutta ainakin pyrin vakavissani vähentämään sen käyttöä. Omalta kannaltani ikävintä tässä on, että voimakasvärisiä puuvilla- ja muita kasvikuitulankoja on tosi hankala saada. Araucanialla on mukavaa puuvillalankaa (Patagonia), mutta sitä ei oikein tahdo saada mistään. Muut puuvillat, joihin olen törmännyt, ovat niin pliisuja väreiltään ja tylsän säännönmukaisia ja sovinnaisia. Luomupuolelle mentäessä asiat ovat vielä huonommin. Miksei kukaan valmista mielenkiintoisia puuvillalankoja?!

Aah, olen vihdoin saanut jotain aikaiseksi. Aloitin tänään peruslapaset Karismasta (oranssi) ja Novita Woolista (vihreä). Vaikka vielä vähän aikaa sitten halusin haastavia projekteja, niin nyt tuntuu ihanalta neuloa jotain tosi yksinkertaista. Tällaista raidoitusta en ole jostain syystä ennen tehnyt, joten on tässä työssä kuitenkin jotain uuttakin.

Karismat oli alunperin tarkoitettu pipoon, mutta päätyivätkin sitten lapasiin.

Kuva on sitten tosi huono ja pimeä. Olisin tietysti voinut odottaa huomiseen ja ottaa kuvan päivänvalossa, mutta oli niin ikävä blogia. ;)


Muistin juuri, että eilen tuli tehtyä pipo. :D Lisään tähän samaan merkintään kuvan myöhemmin.

En ole jaksanut neuloa oikein mitään aikoihin. Jossain vaiheessa kaikki keskeneräiset työt kokivat takaiskuja, enkä jaksanut paneutua niihin.

Sormikkaat jäivät kesken, kun peukalolisäysten aiheuttamat reiät lannistivat.

Verkkokassi odottaa oranssin vyyhden kerimistä (ja intoa ylipäänsä).

Kavensin liian jyrkästi virkkaamani lapaset, eikä lankaa saa purettua. Lanka oli kallista Vihreä vyyhdin Naturwollea...

Tässä välissä olen ehtinyt tilata Kauhavan Kangas-Aitasta heijastinnauhaa ja virkata siitä puolitoista heijastinta. Ei tullut niistäkään kummoisia, kun en jaksanut suunnitella, vaan räiskin vain ympäriinsä koukun kanssa.

Jotain positiivistakin on kuitenkin sanottava. Palmikkopipo oli suuri menestys, tosin minä en ole sitä vielä kertaakaan päässyt käyttämään, sillä kotikissani on ominut sen. Niinpä olen ajatellut neulovani toisen. Se olisi helppo ja takuuvarmasti onnistuva työ. Kun vain saisi aloitettua.

Olen repsahtanut myös sielullisesti (kuinka ylevää). Luen kauhistuttavaa hömppäkirjaa nimeltä Pieni lankakauppa, ja olen jo sivulla 155. Ei vain tee mieli keskittyä mihinkään järkevään...

Niin, ja kun pitkästä aikaa kirjauduin vuodatus.netiin, uusin uutinen oli, että tämä palvelu on myyty Alma Medialle. Että taas tuli uusi boikotoitava paikka, ja taas pitäisi muuttaa blogi toiseen palveluun... En taida jaksaa, ainakaan vielä. Ollaan sitten laiskoja ihan kunnolla.

Plääh, kertakaikkiaan!

Ei siinä ollutkaan mitään haastetta. Pipo oli ihan simppeli ja nopea tehdä, joten siirryin heti vähän työläämpään projektiin, nimittäin palmikkosormikkaisiin.